Rexi 01/2019

Koodausopetuksen tilanne peruskouluilla – rehtorin näkökulma

Toni Lehtinen, Rexi 01/2019

Viime aikoina on käyty julkista vilkasta keskustelua kasvavan koodaripulan ratkomisesta sekä toisaalta laajempaa mielipiteiden vaihtoa nykyisen opetussuunnitelman haasteista käytännön koulutyössä.

Oleellisena osana näissä keskusteluissa on peruskoulujen koodausopetuksen taso ja tilanne. Peruskoulun tehtävä on antaa oppilaille elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Ohjelmoinnin opiskelu kehittää analyyttistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja valmiuksia, joista on hyötyä riippumatta ammatista. Vuonna 2014 julkaistu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittaa, että ohjelmointia opetetaan kaikille Suomen peruskoululaisille. Ohjelmoinnin oppimiseen liittyviä tavoitteita mainitaan ainekohtaisesti matematiikkaan ja käsityöhön liittyen sekä laaja-alaisissa tavoitteissa L5. Erityisesti painotetaan ohjelmoinnissa käytettävän ajattelun, algoritmisen ajattelun, edistämistä.

Monien näkemys on, että tulevaisuuden työpaikoissa vaaditaan teknisen taidon rinnalle luovaa ja yhteiskunnallista ajattelua. Perussopetussuunnitelmamme pyrkii samaan, sillä ohjelmointi on integroituna muihin oppiaineisiin.  Lähestymistapa on hyvä: ohjelmointi on työkalu, jonka avulla saadaan tehtyä asioita. Kyse on ennen kaikkea ohjelmoinnillisen ajattelun oppimisesta – tavoitteena ei ole kasvattaa koodareita, vaan oppia soveltamaan käytäntöön.

Jotta tähän tavoitteeseen päästään, ohjelmoinnin oppimisen pitää olla mielekästä. Motivointi tapahtuu tarinallisuudella, pelillistämisellä, tarkoituksenmukaisilla työskentelytavoilla ja eriyttämisellä sekä eheyttämällä oppimista oppilaan arkeen. Eheytetyt ja monialaiset oppimiskokonaisuudet, teemapäivät ja tarkoituksenmukainen integrointi, yhdistettynä ongelmalähtöiseen ja ilmiöpohjaiseen oppimiseen, ovat motivoinnin ja oppimistavoitteiden kannalta otollisimpia tapoja oppia ohjelmointia.

Kuulostaa hyvältä, mutta miten käytännön toteutus?

Opetussuunnitelma määrittää korkean tason oppimistavoitteet ja arviointikriteerit, mutta ei käytännön toteutusta. Miten ohjelmointia pitäisi eri luokka-asteilla opiskella? Mistä saadaan yllä kuvatun kaltaiset oppimateriaalit ja miten tuetaan opettajaa ottamaan haltuun uudet sisällöt? Teknisen osaamisen lisäksi opettajat tarvitsevat myös uskallusta hyödyntää uusia välineitä, joiden käytössä oppilaat voivat olla paljon taitavampia. Miten näiden valintaa ja käyttöönottoa tuetaan?

Miten rehtorit näkevät tilanteen omassa koulussaan?

Suomen rehtorit ry:j ja Suomen Koodikoulu teettivät syksyllä 2018 peruskoulujen rehtoreille kohdennetun kyselyn liittyen koodauksen opetuksen ja oppimateriaalien tilanteeseen. Rehtorit erikokoisissa kouluissa raportoivat kautta maan, että koulujen opetussuunnitelman mukainen koodausopetuksen taso on heikkoa eikä integrointi muuhun opetukseen tapahdu luontevasti.

Selvityksen mukaan pääsyitä tähän on kaksi. Ensinnäkin opettajien taidot koodaamisen opetuksen suhteen koettiin selvityksessä puutteellisiksi. Toisena haasteena nähtiin yhtenäisen, pedagogisesti laadukkaan oppimateriaalin puute.

Oppimateriaalille asetettiin laadullisia toiveita yhtenäisyydestä ja soveltuvuudesta. Materiaalin olisi syytä mahdollistaa eriyttäminen sekä erityisesti koodauksen integroiminen muihin oppiaineisiin. Kyselyvastauksien mukaan koulut hankkivat nykyiset koodauksen materiaalit hajautetusti usealta eri taholta.

Rehtorit näkivät, että kouluilla on tarve hankkia sekä koodausopetuksen opettajakoulutusta että opetusmateriaalia ja ennen kaikkea näiden pitäisi tukea toisiaan.

“Koodauksesta on tullut osa koulun arkea ja opetustyötä. Jotta opetussuunnitelman tavoitteet voidaan uskottavasti saavuttaa, tarvitaan tähän sekä täydennyskoulutusta että sopivaa oppimateriaalia”, sanoo Suomen Rehtoreiden puheenjohtaja Antti Ikonen.

Oppimateriaalitoimittajan näkökulma

Suomen Koodikoulu tarjoaa ohjelmointi- ja robotiikka-aiheista opetusta, täydennyskouluttaa opettajia näiden aiheiden pariin ja tarjoaa ohjelmoinnin oppimateriaaleja perusopetukseen. 

Kyselystä esiin nousevat rehtorien huolet ja näkemys paitsi koulutuksen myös oppimateriaalien tarpeesta eivät yllätä”,  toteaa Suomen Koodikoulun Kaisu Pallaskallio. “Usein opettajille järjestetään jonkin ohjelmointiympäristön, tyypillisesti Scratchin, teknistä koulutusta. Opetellaan liikuttamaan kissaa ruudulla, mutta jää epäselväksi miten se liittyy mihinkään. Opitaan käyttämään ohjelmointiympäristöä, mutta ei opiskella miten ohjelmointi Scratchissä voisi toimia työkaluna muulle oppimiselle.

Koodaukseen ja robotiikkaan on tarjolla monia erilaisten tahojen tuottamia, ilmaisiakin opetussisältöjä ja tuntisuunnitelmia. Mistä tietää mikä olisi meidän koululle sopiva? Pallaskallion mukaan tämä onkin haastava osuus: järkevän oppimispolun suunnittelu ja sitä tukevien materiaalien laadukkuus ja soveltuvuus suomalaiseen opetukseen.

Pitämistämme koulutuksista keräämämme palautteen mukaan kaikkein antoisimmaksi arvioidaan koulutusmallimme, jossa tuemme opettajaa luokkahuoneessa aloittamaan valmiiksi suunnittelemamme, monialaisena kokonaisuutena toteutettavan ohjelmointi- tai robotiikkaprojektin toteutusta. Koulutuksen jälkeen opettaja jatkaa opetusta itsenäisesti materiaalin avulla ja voi luottaa siihen, että kokonaisuus on motivoiva, harkittu ja tähtää oikeisiin tavoitteisiin.”, kertoo Pallaskallio.

Miten tästä eteenpäin?

Selvityksen tulosten perusteella Suomen Rehtorit ry ja Suomen Koodikoulu suosittelevat kansallisen tason toimenpiteiksi:
1. Koodauksen opetuksen laadun varmistamista, jonka voisi toteuttaa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi)
2. suoraa ohjelmaa opettajien osaamisen lisäämiseksi itseopiskelumateriaaleilla ja täydennyskoulutuksella
3. Materiaalitukea ja suosituksia kouluille, joita voi antaa esimerkiksi OPH

Kyse tässä asiassa on niin oppilaan kuin opettajan tulevaisuuden perustaidosta, joten minulle tulee mieleen vielä yhtenä näkökulmana opettajainkoulutus”, kommentoi rehtori Timo Kettunen Kaukovainion koulusta. “Jo työssä olevat opettajat ja rehtorit tarvitsevat tuekseen esimerkiksi Opetushallituksen määrittelemän, kuntia velvoittavan koodausopetuksen täydennyskoulutussuunnitelman. Aluehallintovirastoilla voisi omalta osaltaan olla selkeä rooli tämäntyyppisen täydennyskoulutuksen tarjoajana kuntien lisäksi. AVI:t tarjoavat muutoinkin monipuolista ja laajaa täydennyskoulutusta. AVI:n tuella täydennyskoulutus mahdollistuisi kuntakoosta ja -taloudesta riippumatta. Kuntien velvoite olisi huolehtia, että opettajat täydentävät taitojaan koulutuksissa tai kunnat voivat halutessaan järjestää sitä itse”, Kettunen visioi.

Jotta suomalaisten lasten ja nuorten koodausosaaminen ja siten tulevaisuuden ammateissa menestyminen varmistetaan, opetussuunnitelman mukainen koodausopetus täytyy ottaa vakavasti kouluissa. Julkisen keskustelun ja aiheeseen liittyvien selvitysten myötä paine yhteiseen tahtotilaan opetussuunnitelman tavoitteiden tuomiseksi käytäntöön kasvaa.  Digiajan peruskoulu -hankkeen loppuraportin julkaisu helmikuussa 2019 toivon mukaan auttaa konkreettisiin käytännön toimenpiteisiin ryhtymistä perusopetuksen strategisessa johtamisessa.

Lisätiedot selvityksestä ja arvonta.

Kysely toteutettiin lokakuussa 2018. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse 1200 peruskoulun rehtorille, joista 73 vastasi selvitykseen. Vastaajajoukko edusti eri kokoisia ala- ja yläkouluja eri puolelta Suomea. Tarkemmat tiedot tutkimuksesta ja sen löydöksistä löytyvät Sure Firen nettisivuilta

Kyselyyn vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvottiin Suomen Koodikoulun tarjoamia peruskoulun ohjelmoinnin oppimateriaaleja. Voitto osui Nurmijärven Yhteiskoulun Mikko Jordmanille. Onnittelut voittajalle! Suomen Koodikoulu on Mikkoon yhteydessä käytännön järjestelyistä.

Artikkelin näköisversio: Rexi-lehden artikkeli